Viimesiä tunteja kotisuomessa vedellään. Viiden tunnin päästä on herätys, ja matka kohti Green Baytä voi alkaa! Tosiaan kahdeksalta lähtee lento Lontooseen, jossa vietän kolme tuntia. Sen jälkeen suomen aikaa kahdelta lähtee lento Chicagoon, josta seuraava lento lähtee vasta kuuden tunnin päästä. Olen siis Green Bayssä perillä noin yhdeltä yöllä suomen aikaa, ja yhdeksältä illalla paikallista aikaa.
Tää päivä on ollu tosi outo ja oon kokenut monen näkösiä tunteita. Iloa, surua, innostusta, jännitystä, paniikkia, väsymystä jne jne. Aamulla ku heräsin ni mun ensimmäinen ajatus oli että en tuu selviimään tästä päivästä, jännitti niin paljon! Mut hyvin se siitä sitte ku aloin siivoilemaan ja pakkailemaan.
Puol kahen aikaa kävin kaverin kanssa syömässä, ja kyllähän siinä itku tuli ku sanottiin heipat. Tosin hän kävi vielä tossa meijän pihalla tuomassa mulle jonkun kirjekuoren minkä saan avata vasta lentokoneessa, huuuui mitäköhän siellä on.. KIITOS RIIKKA OLET RAKAS!
 |
| namnam |
 |
| en malta oottaa et saan avaa tän |
 |
| USA dollars |
Ja ISO kiitos parhaalle ystävälle ku tuli vielä illaks tänne kuuntelee mun valituksii ja kattoo ku pakkailen, oot ollu iso apu koko prosessin ajan. KIITOS ESSI OLET RAKAS!
Nyt on matkalaukku pakattu (vaikkakin aika vastahakosesti), kamera ladattu, heipat sanottu ja tää tyttö on enemmän ku valmis lähtee maailmalle! Tosin en kyllä muista millon mua ois viimeks jännittäny näin paljon, tänä yönä ei varmaan paljoo unta saa, mut ehkä sit lentokoneessa kerkee nukkuu. Seuraavan kerran tekstii sit rapakon toisella puolella!
Veera kiittää ja kuittaa! Nähään vuoden päästä, mä lähen nyt nukkumaan. Tai no koitan ainaki..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti